Olen vahvasti sitä mieltä, että mikäli yritysjohto kantaa yrityksestään ja työntekijöistään vastuuta huomista pidemmälle, on sosiaalisen median sisällyttäminen (ainakin ) mediayrityksen toimintakulttuuriksi ja strategian ytimeksi välttämätöntä. Vain avoin, vuorovaikutustaitoinen ja -haluinen yritys voi menestyä vapaassa yhteiskunnassa.
Koskeeko uusi toimintatapa myös kaikkia yrityksen työntekijöitä?
Kyllä ja ei.
Sellaista tehtävää, jossa asiakasta ja työkaveria ei kuunneltaisi tarkemmin kuin koskaan, ei enää ole.
Sellaista työntekijää, joka ei koskaan tarvitsisi toista, ei ole ollut koskaan.
Lisäksi uudet, sosiaalista pääomaa ja tietoa älykkäästi käsittelevät ja jakavat sosiaalisen median työvälineet ovat kohta paitsi tarpeellisia, myös välttämättömiä.
Yrityksen etu ei silti välttämättä ole yksityisen ihmisen etu.
Työntekijän ei tarvitse avautua, vaikka yritys sen tekisikin.
Sosiaalinen media on piinallista omalle yksityisyydellesi vain jos annat sen olla.
Se kaikki, mitä et halua itsestäsi kertoa , ovat varmasti samoja asioita, joita et halua itsestäsi googlatakaan.
Niitä ei kannata jakaa ollenkaan. Missään.
Ei kenenkään ole pakko rakentaa täydellistä profiilia twitteriin tai facebookiin, vaikka yksityiselle tiedolle olisi varattu kaavakkeeseen kuinka monta paikkaa tahansa. Mitä se kenellekään kuuluu mistä musiikista pidät, mitä ruokaa mieluiten syöt tai missä käyt joogassa. Paitsi jos olet sitä mieltä että nyt kuuluu. Kun on uusi väline.
Julkisuus on arvokkuuden vastakohta.
Kaikkia ääliöitä ei ole pakko ottaa kavereiksi. Jos et ole pitänyt jostain tosielämän tutusta koskaan, tuskin pidät hänestä nytkään, kun sait häneltä FB-ystäväkutsun.
Jollet sitten ollut väärässä alunperinkin.
Hyvä juttu!
VastaaPoistaMuutama asia tuli mieleeni tuosta kirjoituksesta, jotka ajattelin jakaa. :)
Monen työntekijän ei todellakaan tarvitse olla kaikkialla sosiaalisissa medioissa esillä, mutta olisi hyvä kuitenkin ainakin tietää, mitä joissakin palveluissa puhutaan (esimerkiksi omasta yrityksestä) ja ymmärtää niiden vaikutusta esimerkiksi kulttuuriin ja sitä kautta myös yritysten toimintaan.
Facebookissa voi päättää, mitä tietoja jakaa kenenkin kanssa ja tätä kannattaa hyödyntää. Eli käyttäjät voivat päättää, mitä jakavat mm. asiakkaille/työkavereille tai parhaille kavereille (mm. statusviestejä, infotietoja tai valokuvia ei tarvitse jakaa kaikkien kanssa).
Tärkeä juttu, mistä on viime aikoina puhuttu monessa seminaarissa liittyy siihen, mitä työntekijät "saisivat" kirjoittaa mm. Twitterissä tai Facebookissa. Mielestäni yritys EI voi sanella työntekijöille, mitä he saavat puhua sosiaalisissa medioissa (jollei mm. yrityksen nimeä ole sidottu profiiliin). Mielestäni ihmisillä on sananvapaus ja nämä tilit ovat yleensä henkilökohtaisia. Totta kai työntekijöitä tulisi asiassa ohjeistaa, mutta mielestäni oletuksena on se, että työntekijöillä on järki päässä ja he eivät mene mm. haukkumaan asiakkaita tai työnantajaansa näissä kanavissa. Eli lyhyesti sanottuna työnantajan tulisi luottaa työntekijöihinsä. :)
Samaa mieltä, työntekijällä on sananvapaus. Ja vastuu.
VastaaPoistaSosiaalisen median käytössä yritysten kommunikaatiovälineenä on ehkä jotain samaa kuin kännyköiden tullessa. Pitäiskö kieltää kokonaan, koska sitä voi käyttää myös väärin?
No ei.
Meillä sosiaalista mediaa saa käyttää työaikana, mutta emme sitä keneltäkään edellytä:)
Jos työntekijällä on fiksu työnantaja, niin hän puhuu tästä pelkkää hyvää niin Facebookissa kuin kaikkialla muuallakin.
VastaaPoistaJos sen sijaan työnantaja katsoo asiakseen yrittää rajoittaa työntekijöittensä aktiivisuutta sosiaalisessa mediassa, niin eipä ole loistavaa tulevaisuutta odotettavissa.
Työnantaja voi ottaa sosiaalisen median käyttöön johtamisen ja organisaation välineenä, mutta millä tavoin? Olisiko hyviä vinkkejä?
VastaaPoistaOlen miettinyt samaa mitä Mikko ja tullut monesti ongelman eteen jossa työntekijän ja työnantajan välillä olisi syytä olla jonkinlaista "muuria" jotta ihmiset eivät nosta karvoja pystyyn... Uskon myös siihen että sitoutumisen taso työhön ja tehtäviin halutaan tehdä työaikana.
VastaaPoistaSosiaalinen verkkoelämä on valtaosalle kuitenkin vapaa-aikaa ja sitä kautta (nykyisissä välineissä siis...) toimiminen voi aiheuttaa helposti sen ettei asioita oteta enää käsitellä "työ vai vapaa-aika?" kysymysasettelun kautta, jos raja hämärtyy työtehokin laskee helposti.
Confused? i am..
Hyviä pointteja, mutta puhutaanko päällekkäin eri asioista. Minusta sosiaalinen media on enemmän kuin verkon nykyinen sosiaalinen media, paremminkin tulevaisuuden dialoginen yritys.
VastaaPoistaYrityksen ja yksilön välinen palomuuri sosiaalisessa mediassa koetaan sikäli hankalaksi, että vaikka yksityishenkilö esiintyisi Suomi24:ssä pelkkänä IFK:n raivokkaana kannattajana, on sama henkilö myös yritys x:n työntekijä, rouva y:n puoliso ja lasten z,b ja q isä, sekä täti ä:n tyttären mies.
Meillä on jokaisella monta tehtävää ja asemaa ja niistä kaikista selviäminen on enemmän sosiologiaa ja psykologiaa kuin teknologiaa.
Yritys voi käyttää mielestäni sosiaalista mediaa esimerkiksi uusien innovaatioiden generoimiseen ( teemme sosiaalista konseptointistrategiaa parhaillaan yhdessä Taivaan ja Gyllene Skorin kanssa) tai viisaaseen asiakastiedon keräämiseen ja tulevaisuuden analysoimiseen ( jota luomme omaan sosiaaliseen mediaan Trendwikin kanssa.
Rappuset pääsee ylös vain pari askelta kerrallaan;)
Askelkin kerrallaan riittää - silläkin suosituksella joku ottaa kuitenkin kaksi...
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä Paulin kanssa. En ole itse yritysmaailmassa, lähinnä aivan tavallisessa seurakuntatyössä, mutta sielläkin uusien näkyjen ja käytännön toteutusideoiden etsimisen pitäisi kulkea etunojassa ja henkilöstöä rohkaista uuden etsimiseen. Esimerkiksi kuukausittaisten yhteisten kokousten välitehtävänä voisi hyvin olla tällainen etsintäseikkailu. Se pitäisi verenkierron toiminnassa ja avartaisi ajatteluamme. Niin kuin Pauli kirjoittaa: Meillä on jokaisella monta tehtävää ja asemaa ja niistä kaikista selviäminen on enemmän sosiologiaa ja psykologiaa kuin teknologiaa.
Seppo Laitanen